BLOGI, Reumahoitotyö

Reumahoitaja – laajavastuisen hoitotyön kehitysvaiheet

Sairaanhoitajarooli reumatautien erikoisalalla on kehittynyt lääketieteellisen erikoisalan kanssa käsikädessä. Reumahoitaja on tuotu esiin ensimmäisen kerran jo 1960 -luvulla ja roolin kehittyminen jatkuu edelleen kansainvälisesti. 1970 -luvulla sairaanhoitajan rooli oli lääketutkimuksissa ja potilaan ohjaus oli tällöin merkittävässä roolissa. Englannissa perustettiin ensimmäiset sairaanhoitajajohtoiset klinikat 1980 luvulla.  Kehitystä ajoi eteenpäin palvelujen lisääntynyt tarve, jonotusaikojen pituus sekä lääkärien vähyys. Lisäksi asiaa edisti se, että sairaanhoitajat olivat valmiita laajentamaan rooliaan ja kehittämään sitä. (Minnock 2018.)

Patricia Minnock on julkaissut vuonna 2018 artikkelin, jossa hän on kuvannut reumahoitajan työn kehitysvaiheet. Minnock käyttää otsikossaan kansainvälisessä kirjallisuudessa esiintyviä nimikkeitä kliinisen hoitotyön asiantuntija (APN – Advanced Practice Nursing) ja hoitotyön asiantuntija (CNS – Clinical Nurse Specialist). Suomessa käytetään useimmiten käsitettä reumahoitaja kuvaamaan erilaisissa rooleissa ja tehtävissä toimivia sairaanhoitajia, jotka toimivat reumatautien hoitotyössä. Tässä julkaistussa suomenkielisessä versiossa on artikkelia joiltakin kohdin lyhennetty, mutta alkuperäinen artikkeli on ladattavissa alla olevasta linkistä.

Minnock P. 2018. The role of the clinical nurse specialist/advanced nurse practitioner in rheumatology practice: Past, present and future. Medicine Matters® Rheumatology. Saatavissa: https://rheumatology.medicinematters.com/nursing/treatment/theroleoftheclinicalnursespecialistadvancednursepractit/15464290

1.      Historia

Sairaanhoitajarooli reumatautien erikoisalalla on kehittynyt lääketieteellisen erikoisalan kanssa käsikädessä ja on tuotu esiin ensimmäisen kerran jo 1960 -luvulla ja reumahoitaja-roolin kehittyminen jatkuu edelleen kansainvälisesti. 1970 -luvulla sairaanhoitajan rooli oli lääketutkimuksissa ja potilaan ohjaus oli merkittävässä roolissa. Englannissa perustettiin ensimmäiset sairaanhoitajajohtoiset klinikat 1980 luvulla ja tuolloin kehitystä ajoi eteenpäin palvelujen lisääntynyt tarve, jonotusaikojen pituus sekä lääkärien vähyys. Lisäksi asiaa edisti se, että sairaanhoitajat olivat valmiita laajentamaan rooliaan ja kehittämään tätä laajennettua roolia.

1990 -luvulla Irlannissa ja Englannissa ja USA:ssa reumatologiset keskukset ottivat tämän rooli käyttöönsä ja loivat ”clinical nurse specialist” -roolin reumahoitotyöhön. Heidän tehtävänään oli lääkehoidon seuranta, potilasohjaus ja henkilökunnan opetus. Hoitotyö liittyi enenevästi kirjallisuudessakin kokonaisvaltaiseen hoitoon. Palvelujen koordinointi ja omaisten ohjaus liitettiin tehtäväkuviin. Perimmäisenä tarkoituksena oli kehittää ja edistää itsehoitotaitoja ja auttaa potilaita tulemaan toimeen kroonisen sairauden kanssa. Ajan myötä kliininen kokemus vahvistui ja rooli laajeni sisältämään kliinisiä ja teknisiä taitoja, jotka aikaisemmin kuuluivat lääkäreille, tällaisia tehtäviä olivat mm. punktiot ja injektiot pehmytkudoksiin ja niveliin.

2.      Tämän hetken kehitystä ajavat tekijät

Parin vuosikymmenen aikana kolme avaintekijää ovat vaikuttaneet siihen, että reumahoitajan asiantuntijaroolit kehittyvät. Ensimmäinen tekijä on autoimmuunisairauksien hoidon kehittyminen. Tämä on parantanut hoitomahdollisuuksia, mutta tehnyt hoitopäätökset entistä monimutkaisemmaksi. Moderni biologinen hoito on vaatinut sairaanhoitajia laajentamaan taitojaan ja pätevyyttään, jotta hallitsee ennen hoitoa tarvittavan seurannan, hoidon tarpeen arvioinnin ja hoidon toteuttamisen taidot sekä osaa toteuttaa sekä biologisen että perinteisen hoidon seurannan.

Toinen kehitystä edistävä tekijä on ollut kansainvälinen liike, johon on kuulunut hoitotyön käytännössä asiantuntija roolin kehittyminen. Tavallisesti laajennettu rooli viittaa sairaanhoitajaan, jolla on maisteri -tason tutkinto ja erikoisalaan pohjautuvat tiedot, monimutkaisen päätöksenteon taidot ja kliininen pätevyys toteuttaa tehtäviä, joita laajennettuun rooliin kuuluu ja joka on paikallisen tai kansallisen käytännön mukainen. Eri maissa eri erikoisaloilla ollaan erilaisilla tasoilla lainsäädännön kehittymisessä, käytännön työn laajuudessa, vastuissa, koulutuksessa ja kliinisessä valmistautumisessa.  Tämä tuo tullessaan sekavia ja monimutkaisia nimikkeitä, erilaisia määrittelyjä, rooleja, ja työn kuvan ja toiminnan laajuutta.

Laajennettu hoitotyö reumahoidossa on kuvattu hoitomallina, jossa sairaanhoitajalla on laajennettu tehtäväkuva, hän hoitaa omat potilaansa ja toteuttaa hoidon seurannan potilaan tilan mukaisesti, antaa potilasohjauksen, psykososiaalista tukea ja lähettää tarvittaessa toiselle asiantuntijalle. Tämä rooli on laajempi kuin tavallisen sairaanhoitajan ja siihen liittyy laajempi autonomia päätöksenteko ja vastuu kuin tavallisella sairaanhoitajalla. Laajempaan rooliin kuuluu esimerkiksi lääkkeen määrääminen ja ultraäänitutkimukset.

Kolmas laajavastuista hoitotyön kehitystä eteenpäin ajava tekijä on kansainvälinen terveyspolitiikka. Tämän kehityksen takana on pyrkimys määritellä uudelleen sairaanhoitajan roolia, ehkä myös lääkäreiden roolin uudelleen määrittely, joihin liittyy huoli terveydenhuoltoalan henkilökuntapulasta ja hoitoon pääsystä, erityisesti perusterveydenhuollossa; huoli potilaan turvallisuudesta ja hoidon laadusta, terveysmenojen kasvusta, ikääntyvästä väestöstä ja kroonisten sairauksien lisääntymisestä. Laajavastuisesta sairaanhoitajasta tehdyt reumatologian alan tutkimukset osoittavat, että sillä on myönteinen vaikutus hoidon saatavuuteen, laatuun ja tyytyväisyyteen ja hoito on lisäksi kustannustehokasta.

3.      Tulevaisuuden kehityssuunnat

Historia ja nykyinen käytäntö merkitsee sitä, että tulevina vuosikymmeninä reumatologian erikoisala ja sairaanhoitajan kliininen asiantuntijarooli/laajavastuinen hoitotyö ovat eturintamassa laadukkaassa potilaskeskeisessä hoidossa, potilaslähtöisten tulosten saavuttamiseksi, ja vähentää sekä henkilökohtaista että yhteiskunnallista reumataudeista aiheutuvaa taakkaa. Tulevaisuuden käytännön ja toiminnan kehittämiseksi on laadittu mm. 2012 [1] ja vuonna 2019 [2] päivitetyt EULAR -suositukset sairaanhoitajan roolista tulehduksellista reumaa sairastavien hoidossa. Myös amerikkalaiset ovat laatineet suositukset vuonna 2013 [3]. Suositukset ja standardit toimivat mallina tulevaisuuden erikoistuneiden ja laajavastuisen hoitotyön tehtäville.

Moderni tavoitteellisen hoidon strategia T2T – Treat to Target reumasairauksissa pyrkii merkittävästi alentamaan sairaudesta aiheutuvaa taakkaa seuraamalla potilaiden lääkitystä ja titraamalla lääkitystä tarpeen mukaan, jotta saavutetaan joko tavoitteena oleva kliininen remissio tai alhainen taudin aktiivisuus, tavallisimmin 6 kuukauden kuluessa diagnoosista. [4] Ideaalitilanne on se, että laajavastuisessa reumahoitotyössä toteutetaan T2T strategiaa ja toteutetaan kokonaisvaltaisessa hoidossa liitännäissairauksien seurantaa. Pitkäntähtäimen ennuste tulehduksellisen reuman osalta paranee tiiviin seurannan ja säännöllisen hoidon säätämisen ansiosta ja samalla liitännäissairaudet tulevat esiin erilaisin kokeiden yhteydessä.Irlanti on edelläkävijä laajavastuisen hoitotyön kehittämisessä ja sääntelyssä. Uusi käytäntö ja koulutusohjelma tähän liittyen tuottaa 22 uutta laajavastuista hoitotyötä toteuttavaa sairaanhoitajaa reumatologiaan 2021 ja siten pystytään toteuttamaan T2T strategia ja hoidon ohjaus tälle potilasryhmälle.

4.      Yhteenveto

Reumatologisissa palveluissa, hoitajajohtoinen hoito jatkaa kasvuaan ja tulee kasvamaan hoidon toteuttamisen malliksi osin reumatologipulasta, osin johtuen lisääntyneestä potilaiden seurantatarpeesta avohoidossa ja osin reumahoitajien koulutuksesta ja kokemuksista saadun kokemuksen vuoksi. Samanaikaisesti tarvitaan lisää tutkimusta laajavastuisen hoitotyön interventioista, jotta tämä voidaan optimoida reumaa sairastavien hoidossa.

Lähteet

  1. van Eijk-Hustings Y, van Tubergen A, Boström C et al. EULAR recommendations for the role of the nurse in the management of chronic inflammatory arthritis. Ann Rheum Dis, 2012. 71(1): 13-19.
  2. Bech B, Primdahl J, van Tubergen A, et al. 2018. update of the EULAR recommendations for the role of the nurse in the management of chronic inflammatory arthritis. Annals of the Rheumatic Diseases Published Online First: 12 July 2019. doi:10.1136/annrheumdis-2019-215458. Saatavilla: https://ard.bmj.com/content/early/2019/07/12/annrheumdis-2019-215458.
  3. American Nurses Association and Rheumatology Nurses Society, Rheumatology Nursing: Scope and Standards of Practice. Maryland: nursesbooks.org, 2013.
  4. Smolen JS, Treat-to-target: rationale and strategies. Clin Exp Rheumatol, 2012. 30(4 Suppl.73),2-6.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *